Blogi – Messuamisen ilosta

Toki on, varsinkin niille, jotka asennoituvat messutapahtumiin pakollisena joutokäyntinä, eivätkä edes pyri kommunikoimaan ympäristönsä kanssa, vaan lähinnä vaeltelevat päämäärättömästi käytävillä, ja etenkin niille kaikkien alojen erikoisasiantuntijoille, jotka osaavat ennakoida messukäynnin aivan turhaksi, koska jo tietävät kaiken joka tapauksessa paremmin.

Niille, joiden mielestä messut ovat työnantajan kustantama lomamatka, ja messut kierretään ’mahdollisimman kaukaa’, kaikenlainen messuaminen onkin kiistämättä pelkkää ajan ja rahan hukkaa. Resursseja ei keneltäkään onneksi hukkaannu, sillä eihän näistä sankareista työpaikoillaan paljon hyötyä taida olla. Tämän sortin ammattilaisia on kuitenkin todella vähän enää tarjolla. Onneksi.

Messukäynti muistuttaa siinä mielessä sitä tapahtumakokemusta, jonka syntymiseen me itse kukin alalla toimiva pyrimme myötävaikuttamaan. Täydellistä onnistumista pysty kaikille takaamaan, sillä jokainen kävijähän tekee viime kädessä itse oman kokemuksensa, oli kyseessä mikä tahansa yhteisöllinen tapahtuma. Jos on avoin ja kiinnostunut ja innostunut vaihtamaan mielipiteitä muiden saman alan ihmisten kanssa, messuja parempaa tilaisuutta moiseen saa etsiä.

Minulle henkilökohtaisesti on vuosien myötä yhä suuremman roolin ottanut ihmisten tapaaminen, ja messutapahtumien laitetietousanti on enemmänkin oivallinen bonushyöty, kehys sille kaikelle keskustelulle ja kohtaamiselle, joka avaa ajatuksia, uusia näkökulmia, ja toki myös ihan vaan antaa mahdollisuuden kohdata ystäviä, joita ei jatkuvasti silmästä silmään näe. 

Mutta ei nyt vähätellä informaation merkitystä, kyllä sekin tärkeää on, ne kaikenmoiset palvelu-, tuote- ja laite-esittelyt. Nähdäkseni messuilla saa aivan ainutkertaisen mahdollisuuden päästä koskemaan useampaa kiinnostavaa tuotetta, punnita niitä kädessä, saada ensi käden tuntuma niistä, vertailla niitä, tunnustella, miten niiden käyttäminen voisi muuttaa tai helpottaa arkityötä, millä tavoin kehitys on menossa eteenpäin. Ja myös siitäkin, missä ollaan menossa minun näkökulmastani ihan väärään suuntaan. Yhdessä muiden samojen kysymysten äärellä pyörivien kanssatekijöiden kanssa.

Siinä se. Informaation ympärille kokoontuvat ihmiset ovat se voima, joka ainakin minua vetää puoleensa. Kuulla muiden näkemyksiä, nähdä esiteltävät asiat toistenkin silmien läpi, pohtia yhdessä, miksi ja miten tähän on tultu, ja miten tästä voisi toivoa mentävän eteenpäin.

Ihmisten kohtaaminen on itselleni niin merkittävää, että joudun varaamaan messukäynnille aina moninkertaisen ajan siihen nähden, että vain kävelisin osastot pariin kertaan läpi. Hienoja kohtaamisia, kuulumisia, ja pitkiä keskusteluja on tarjolla loputtomasti, ihan niin paljon kuin niitä jaksaa ja ehtii hyödyntää.

Siksi minä en mistään hinnasta suostuisi tyytymään istumiseen yksin kammiossani näyttöä tuijotellen ja teknisiä spesifikaatioita värikuvien välistä lukien. Mikään sähköisen tiedon kymi kun ei korvaa henkilökohtaista kontaktia, ihmisten välistä kohtaamista. En toki sano, että merkityksetöntä olisi digitaalinenkaan info, en alkuunkaan. Välttämätön osa kokonaisuutta sekin on, ja meillä on nykyään suuri onni nauttia jatkuvasti päivittyvästä ajantasaisesta tiedosta, toisin kuin aikanaan neliväriesitteiden maailmassa. Ihmiset ja info kohtaavat monin eri tavoin, ja tieto ja tunne risteilee keskenään.

—

Kalenteriin onkin isoin kirjaimin jo kauan sitten kirjattu odotetut AudioVisual-messupäivät. Mikä onkaan hienompaa, kuin kokoontua yhteen tuohon ihan naapuriin saamaan ja jakamaan tietoa ja viisaita ajatuksia, teknisiä innovaatioita, vanhoja ja uusia tuttuja? Ei mikään.

Kunhan muistaa, että jokainen messuillakävijä on itse osa sitä kokemusta. 

Ei kannata muina nirvanoina mennä tulpat korvissa pyytämään viihdytystä. Silmät ja korvat auki, ja sekaan! Saat enemmän, kuin ymmärrät pyytäkään, kun vaan olet valmis ottamaan vastaan.

Janne Auvinen